Liity postituslistallemme, saat tietoa Virkkulankylistä ja Kuusikkoaho Oy:stä

    Yhteisöllisyyden monet kasvot

    778 320 Saila Partanen

    Rakentamassa yhteisöllistä asumista

    Yhteisöllistä asumista kehittäessäni uppoudun monesti syvälle filosofian ja historian kirjallisuuteen, hienoihin määritelmiin sekä teoreettisiin pohdintoihin yhteisöistä kautta aikojen. Monet yhteisöt ovat syntyneet luontevasti perheen, asuinpaikan tai työn ympärille. Uskon, että jokaisella lukijalla on kokemusta näistä. Yhteisöllistä asumista rakennettaessa luodaan tarkoituksella kehykset uudelle yhteisölle, johon jokainen asukas tuo mukanaan myös oman historiansa, omat olemassa olevat yhteisöt sekä persoonallisuuden piirteensä, tiedon, taidon ja kokemuksen, mitä siihen elämän vaiheeseen on ennättänyt karttua. Yksi ratkaisevimmista yhteisöllisyyden osatekijöistä onkin yksilön merkitys yhteisölle, yhteisöhän koostuu yksilöistä.

    Monipuolisesti erilaisia yhteisöjä

    Jokaisella meistä on todennäköisesti yksi tai useampi yhteisö mihin kuulumme. Henkilökohtaisesti pysähdyin ajattelemaan mitä ne omalla kohdallani ovat ja hämmästyin niiden runsautta ja monipuolisuutta. Ensin on tietenkin perhe, se pieni ydinperhe, johon kuulumme puolisoni kanssa. Seuraavana laajempi perhe, johon kuuluvat aikuiset lapsemme, lapsenlapset ja heidän puolisonsa. Molempien suku, sisaruksineen, vanhempamme, serkut, sedät ja tädit lapsineen. Toiset läheisempinä kuin toiset. Ystävät, heidän muodostama yhteisö hyvinkin erilaisine persoonallisuuksineen. Työyhteisö, asuinympäristön ihmiset, harrastusten mukanaan tuoma yhteisö jne. Kaikille näille on tilaa ja tarvetta, eivätkä ne sulje pois toisiaan.

    Yksilön merkitys yhteisölle.

    Mikä sitten on yksilön merkitys yhteisölle? Meillä kaikilla on jokaisessa yhteisössämme omat roolimme. Äidin rooli perheyhteisössä on ehkä yksi niistä helpoimmin nähtävistä. Suojaamme, tuemme ja neuvomme (edelleenkin ja ihan pyytämättä), äitinä olen siis merkityksellinen lapsen kasvulle, kehitykselle ja aikuistumiselle. Lapsen kasvaessa hänelle tulee jossain vaiheessa tarve olla myös antava osapuoli suhteessa, lohduttaa, jakaa asioita tai tuoda jotain uutta tietoa. Perheyhteisön dynamiikka muuttuu tasa-arvoisemmaksi antamisen ja saamisen osalta.

    Vuorovaikutteisuutta

    Jokainen yhteisö koostuu jäsenistä, jotka antavat yhteisölle sekä sen jäsenille jotain itsestään ja saavat. Painopiste vaihtelee tilanteen ja persoonallisuuden mukaan, mutta ollakseen tasapainossa, molempia on tapahduttava. Filosofi Frank Martela sanoo: Elämän koettu merkityksellisyys syntyy siitä, että teemme itsemme merkityksellisiksi toisille ihmisille. Turhan usein kuulen ikääntyneen, toimintakykyä menettäneen ihmisen sanovan: minusta ei ole enää hyötyä kenellekään, en siis ole merkityksellinen yhteisölleni. Ajattelen, jos kukaan ihminen ei tarvitsisi mitään keneltäkään, ei myöskään yhteisöjä olisi. Silloin kun ihminen tarvitsee toista ihmistä, joko kuuntelemaan, neuvomaan tai auttamaan, hän tekee palveluksen. Tässä vuorovaikutuksessa apua tarvitsevalla ihmisellä on merkitystä koska hän tekee auttavasta ihmisestä merkityksellisen.

    Rakennetaan siis yhdessä uutta yhteisöä ja ollaan merkityksellisiä toinen toisillemme.

    Saila Partanen
    Author

    Saila Partanen

    All stories by: Saila Partanen