Leivoin päivällä nuorimman lapsenlapseni ristiäisiin rotinarinkeliä. Pientä kastettavaa miettiessäni toivon ja rukoilen, että hänen polkunsa on täynnä ystäviä ja rakkaita, jokaisessa hetkessä. Kädet taikina-astiassa pohdiskelin myös Virkkulan ystävien toimintaa täällä Joensuussa, miten paljon se on tuonutkaan iloa elämääni. Rusinoita, kuten tähänkin pullaan.
Olen kokenut lapsenomaista iloa Mainiokoti Ellissä, Hoiva Mehiläisen Pikku-Virkkulassa, Joensuun Virkkulan ystävien järjestämissä lauluhetkissä ja askarteluilloissa tai kun olemme istuttaneet yhdessä hyötykasveja ja kukkia kasvulaatikoihin, vierailleet Perhospuutarha Botaniassa….. ja monta muuta hyvää hetkeä.
Ja kaikkeen tekemiseen ovat liittyneet rikkaat muistelot Ellissä asuvien ikäihmisten lapsuudesta, nuoruudesta ja kuinka on tultu tähän hetkeen.
Tällä taipaleella suurimmalla osalla on ollut ympärillä perhe, ystävät ja ”kylänmiehet”. On asuttu kyläyhteisöissä, missä sokeria on voinut lainata naapurilta. Jossakin vaiheessa oli aika, jolloin oli ”muotia” laittaa mummo tai ukki omilleen, kerrostaloon lämpimään, mutta yksin. A’ ei ollu hyvä.
Me, joukko eri-ikäisiä ”Virkkuja” (kuten itseämme kutsumme) käymme Mainiokoti Ellissä myös itsekkäistä syistä. Kun siitä tulee niin hyvä olo.
Muistamme myös laittaa itsellemme happinaamarin ensin, että voimme auttaa toisia. Eli huolehdimme, että myös oma jaksaminen on kunnossa.
Tämäkin hoidetaan yhteisöllisesti. Syksyllä kokkailimme yhdessä Oman osuuskunnan ja Pohjois-Karjalan Marttojen järjestämän ikäihmisten hankkeen puitteissa, kokkaussarja toistetaan tulevanakin syksynä. Viime kesänä teimme junareissun Kouvolaan ja laulaa luikautimme karjalaisia lauluja Kouvolan Asuntomessujen järjestöpäivässä. Ja toki ihailimme Kouvolan Virkkulankylää.
Taikina onkin jo kohonnut. Nyt letittämään rotinarinkeliä.
