Pikkutyttö ja poika olivat laiturilla ongella, kun paikalle saapasteli hieno herra, joka kysyi pojalta:
-Mikäs sinun nimesi on?
-Jussi.
Vieras kääntyi tyttöön ja kysyi samaa saamatta vastausta. Hän ihmetteli:
-Onkoon tyttö mykkä?
-Ei ou, sillä on vuan onkmaot suussa.
Savolaisvitsi tuli mieleeni, kun tutkin eteisessä takin taskuja muutama lauantai sitten pilkkikilpailun jälkeen: Mihinkähän se toukkapurkki joutui?
Virkkulan ystävät -toimintaa
Kuusjärven Virkkulan Ystävät järjestivät kalaisaksi tiedetyllä nimikkojärvellä pilkkikilpailut. Sää oli pilvinen ja utuinen, mutta ei onneksi kuitenkaan satanut sitä vettä, räntää JA lunta, jota säätiedotus oli lupaillut. Kilpailuihin oli varauduttu tosissaan. Pilkit oli kiillotettu hammastahnalla, kairat ja saalissankot olivat mukana. Väkeä saapui paikalle kymmenittäin ja palkintojakin oli varattu moninkertainen määrä. Kaikki edellytykset suurille saaliille olivat kohdallaan – ja ei nykäisyn nykäisyä!
Kalaa ei tullut, mutta makkaraa ja nokipannukahvia riitti ja talkoilla rakennetulla nuotiopaikalla tarinoitiin mukavia ja suunniteltiin seuraavia kylän tapahtumia. Lapset rakensivat veikeän lumiukon jäälle ja meidän kylän oma ”Ryhmä Hau” juoksenteli ympäriinsä makkaranpalan toivossa. Yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.
Järjestelyissä mukana olleena pohdin jälleen kerran tuota yhdessä kokoontumisen ja tekemisen tärkeyttä. Meitä ihmisiä on niin moneen lähtöön ja tiettävästi jotkut jäävät vielä sinne asemallekin. Kilpailukutsuja postilaatikoihin jakaessani viikkoa aikaisemmin pilkkopimeässä ja räntäsateessa minuakin kovasti houkutteli sen sijaan sukkalangat ja lämmin teekuppi kotona telkkarin ääressä.
Yhdessä tai ihan vaan omassa rauhassa
Yhteisöllisyys vai yksityisyys? Olen ylpeä, että saan olla mukana rakentamassa sellaista uudenlaista asumisratkaisua, jossa nämä molemmat ovat arjessa koko ajan läsnä. Kouvolan Virkkulankylään rakentuvissa kodeissa jokainen voi itse ratkaista yhteisöllisyyden määrän halunsa mukaan. Sitä villasukkaakin voi siis kutoa täysin omassa rauhassa omassa kodissaan, tai hakeutua talon yhteiseen oleskelutilaan saman henkisten ihmisten seuraan tai vaikka koko kyläyhteisön neulepiiriin Kylätalon tiloihin.
Ja ettei yhteisöllisyys jäisi vaan seiniin, perustetaan sinnekin oma yhdistys, Kouvolan Virkkulan Ystävät. Asukasdemokratia, omaan asuinympäristöön vaikuttaminen ja yhteisen tekemisen organisointi vaatii kuitenkin jonkinlaisen taustayhteisön ja ne muutamat, jotka kokevat tällaisen toiminnan tärkeäksi ja antavat sille osan omasta vapaa-ajastaan. Toiminta palkitsee ja tuottaa yhteistä hyvää sekä turvaa kaikille lähialueen ihmisille! Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin, kukaan ei pääse unohtumaan tällaisessa yhteisössä!
Niin…ne toukat. Ne olivat ihan kiltisti jääkaapissa. Lähtisiköhän joku kaveriksi, jos kävisi vielä kokeilemassa….?
